Kaikkia ei korkeus vaivannut laisinkaan – itsellä oli ensimmäisenä La Pazin -aamuna hymy kaukana olon ollessa kaikin puolin surkea. Särkylääkkeen lisäksi jomottavan vihlovaan päänsärkyyn (johon nämä kotimaiset särkylääkkeet eivät siis purreet mitenkään) oli kokeiltava paikallisia keinoja, kokapensaanlehtiteetä ja kokapensaan lehtiä, joita on Andien alueella käytetty jo ammoisista ajoista lähtien auttamaan sopeutumisessa korkeuteen ja korkeuden aiheuttamien vaivojen liennyttämiseen. kokapensaan lehtien kohdalla ei kokaiinista tai huumeista ylipäätään toki ole kyse. Paikallinen oman kahvimme ja kofeiinimme korvike, jonka sanotaan myös piristävän ja antavan elinvoimaa (myöhemmin maatkalla vieraillussa koka-museossa muun muassa tästä esitettiin lisää tietoa ja aineistoa.
Erityisemmin en kehu sen enempää teen kuin lehtienkään makua, mutta koska olotila vaati jonkinlaisia toimia, niin ei kun rohtovalikoimaan. Pääsin starttaamaan mukaan päivän retkelle kohti Kuulaaksoa, jolla on varsin kuvaava nimi, sen verran erikoisia kivimuodostelmia oli luvassa ihan Bolivian pääkaupungin helmassa.
Maisemat olivat huikaisevat, joka suunnassa mihin päänsä käänsi, oli jotain uutta ärsykettä silmille ja aivoille. Kävimme ihastelemassa kaupunkia ja horisontissa siintäviä vuoria myös Killi Killin näköalapaikalta, minkä jälkeen suuntasimme lounaan kautta noitamarkkinoille eli alueelle, jossa oli lukuisia pieniä puoteja, joissa kaupattiin vähän kaikenlaista. Uhrilahjoista Äiti Maalle (Pachamama) ihmelääkkeisiin, lisäravinteisiin, koristeisiin, tekstiileihin, ties mihin. Laamakuvioisia villamyssyjä taisi ostaa useampi, sellaisen voi bongata minunkin päästäni tänä talvena. Tai itse asiassa niitä on kaksikin. Samoin villasukkia, -paitoja ja muita käsitöitä oli tarjolla pilvin pimein.
Johanna Kapuaa apua - Bolivia 2015 